Alobelin

Päätinpä aloittaa uuden blogin!

Tosin ensimmäinen blogini tämä ei ole, sillä ensimmäinen, valokuvausaiheinen blogini löytyy osoitteesta      http://alobel.blogspot.fi/. 

Tuo blogi tosin on jo jonkin aikaa ollut kesälaitumilla, sillä valokuvausharrastus on ajanpuutteen (= hieno tekosyy, suattaapi inspiraatio olla pääsyyllinen.. ) takia jäänyt vähemmälle. Muutenkin keskityn siellä ennemmin valokuvien näyttämiseen kun ylimääräiseen selostamiseen, harvempi varmaan valokuvablogista etsii päivälukemista itselleen. Tämän kerron, ettei joku ihmettele jos tässä blogissa julkaisen samoja kuvia mitä on tuolla valokuvablogissa, olen vain varastamassa itseltäni ;)

Joka tapauksessa. 

Minkä takia koen tarvetta jakaa omia ajatuksiani näin julkisesti netissä? Kaikki liittyy johonkin, ja mikäpä sen parempi paikka selostaa omaa ajatuksenvirtaansa kuin oma blogi! Ja hyvä puoli tässä on sekin, että jos jollekkin monimutkainen tapani selostaa on liikaa (joskus itsellenikin), on helppo painaa tuota houkuttelevaa rastia näytön yläreunassa.. :)

Aiheeseen! Blogini päätarkoitus pohjautuu omaan elämääni ja kokemuksiini aiheesta HEVONEN. Tiedän, että tänä päivänä löytyy satoja, ellei tuhansia suomalaisia hevosblogeja ja monet niistä on varsin laadukkaitakin. Oma lähtökohtani on varmasti hyvin perinteinen: Nuorena aloitettu hevosharrastus, ensin jollain naapuritallilla ratsastustunneilla, myöhemmin ehkä on hoitohevosta ja vastuuta tallin iltaruokinnoissa, sitten päästään kisamatkoille ynnä muuta. Sitten haaveillaan vuoskaudet omasta hevosesta, ja itse olen saanut niin kultaiset vanhemmat että tämä minulle teini-iässä suotiin.

Nyt koen että on jonkunnäköinen juhlavuosi menossa, sillä käsillä on kymmenes vuosi hevosenomistajuutta. Hetkiä on ollut monen näköisiä, mutta perusajatukseni on seuraavanlainen: olisin varmasti hyvin toisenlainen ihminen ilman omassa pihassa ollutta hevostallia, josta sai nuorella iällä haukata ison palasen vastuunkantoa. Muutenkin olen kiitollinen hyvästä kasvatuksestani, jossa on aina kannustettu oma-aloitteeseen ja työtäpelkäämättömään asenteeseen. Jos jotain haluaa, on sen eteen myös tehtävä. Olen oppinut, että jonkun asian ansaitseminen on hyvin palkitsevaa!

Mutta sitten nykyisyyteen.
Ajatus tämän blogin perustamisesta lähti liikkeelle osittain kaikesta siitä, mihin sitä törmää ympäröivässä hevosmaailmassa, ja osittain taas omasta uravalinnastani ja suuntautumisestani. Olen biologian pääaineopiskelija, ja suuntaan innolla kohti soveltavan etologian tieteenalaa. Eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tuntemuksen hallitseminen on varsin merkittävä tekijä toimivassa ja antoisassa suhteessa tähän hienoon olentoon jonka kanssa me niin moni päivittäin kanssakäymme.
Näitä asioita ei välttämättä edes tule pohdittua kun korkeintaan alitajunnassa, ja hevosihmiset toimivatkin luontaisen, kokemuksiin pohjautuvan hevosmiestaidon varassa. Kokemus, varsinkin pitkältä aikaväliltä, opettaa reagoimaan nopeasti muuttuvissa tilanteissa, ja näitä muuttuvia tilanteita ja muuttujia on toki ihan runsaastikin hevosihmisen elämässä, onhan käsittelymme kohteena elävä, vaistojensa varassa toimiva eläin!
Uskon kuitenkin, että koskaan ei voi perehtyä liikaa hevosen sielunelämään. Koskaan ei voi tietää liikaa. Siksi tahdon päivittäisissä toimissani hevosten kanssa kehittää itseäni paremmaksi ymmärtäjäksi, jotta päivittäinen kanssakäyminen olisi aina vain sujuvampaa, helpompaa ja kummallekin osapuolelle, minulle ja hevosilleni, antoisampaa. Blogini teema on siis näinkin lyhyesti selostettuna Tutkimusmatkalla hevoseen.


Tervetuloa lähestymään maanläheisesti mutta syvällisesti hevosen biologian kautta sen toimintoja, reaktioita ja tarpeita, sekä jakamaan ajatuksia ja kokemuksia tästä hienosta eläinlajista.

Emilia