Hevosen luonnollinen olemus 1

Onko oikein omistaa hevonen?

Jotta ymmärtäisimme hevosen käyttäytymistä, elintapoja ja ylipäätään koko olemusta mahdollisimman perinpohjin, on syytä kiinnittää huomiota sen kehityksen vaiheisiin ja koko varhaishistoriaan. 

On sanomattakin selvää, että minkä tahansa kehittyneen eliön evolutiivinen kehitys on sangen pitkällinen prosessi. Hevosen kohdalla nykytiede puhuu useista kymmenistä miljoonista vuosista, jos ajatellaan ensimmäisiä esi-isiä jotka elivät eoseenikaudella. Hevosen varhaisevoluutio tosin nykyäänkin on osittain hämärän peitossa, tai ainakin erilaisista teorioista on tieteellisissä piireissä kiistelty. En kuitenkaan perehdy tekstissäni niinkään näihin kehityksen vaiheisiin, sillä netistä on helppo etsiä hyvinkin yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi hevosen esi-isistä ja niiden elintavoista. 

Kiinnitän ennemmin huomiota nykypäivän hevosen olemukseen, elintapoihin ja tarpeisiin. Evoluutiosta tiedämme, kuinka suuri muokkaaja ympäristö ja sen tarjoamat olosuhteet ovat. Evoluutiohan on nimenomaan mekanismi, missä eliölaji muokkautuu pitkällä aikavälillä vastaamaan ympäristön tarjoamia resursseja. Eli siis sopeutuu ja mukautuu ympäröivien olosuhteiden mukaan. 

Mieleeni rönsyilee nyt ajatuksia siitä, kuinka hevonen ylipäätään kehittyi herbivoriksi olennoksi oman aikansa mahdollisena kilpailuetuna? En kuitenkaan lähde pohtimaan sitäkään. Tarkoitus kun ei ole näännyttää ketään pelkällä biologialla. 

Tämän pienen pohjustuksen jälkeen voisin mennä jo aiheeseen, mikä itseäni eniten "..kuumottaa". Hevosen luonnollinen olemus! Laitoin tämän kirjoituksen pääteemani otsikkoon heti ensimmäisenä, että voin aina vilkaista siitä mistä piti kirjottaa, kun se oma ajatuksenvirta on todellakin sangen rönsyilevää jos sitä ei välillä vähän rajoita.. :D Vielä kun on tämmöinen aihe.

Luin itse asiassa joku aika sitten keskustelua, missä käsiteltiin hevosen pitämiseen liittyviä asioita, esimerkiksi kuinka tarjota hevoselle mahdollisimman luonnollinen hoito ja käsittely. Joku kirjoittaja pohti, ettei hevosen pitäminen voi koskaan olla täysin luonnollista, jos ajattelee hevosen kehitystä ja toimeentulemista - pärjääväthän viimeisetkin vapaina elävät alkuperäisrodutkin ilman ihmisen puuttumista niiden elinoloihin tai elämään ylipäätään. Keskutelussa pohdittiin myös ratsastusta ja sen epäluonnollisuutta.

Oma mielipiteeni liittyy juuri tuohon edeltävään pohjustukseeni. Mielestäni on mahdotonta vetää aivan piikkisuoraa viivaa siitä, mikä on hevoselle luonnollista ja mikä ei. On tietenkin totta, että hevonen ja ihminen ovat evolutiivisesti ajateltuna kulkeneet rinnakkain vain silmänräpäyksen verran. Kuitenkin sopeutuminen elämiseen ihmisen kanssa on vaikuttanut jossain määrin tänä päivänä elävien hevosten olemukseen. Suurimmat ihmisen aikaansaamat muutokset ovat tapahtuneet hevosen lisääntymiseen ja elinolosuhteisiin puuttumisen myötä. Palaanpa siis taas evoluutioon. 

Kun ajatellaan evoluutiota, poikkeava yksilöhän on se, joka mahdollistaa uudenlaisen sopeuman tai kehittymän. Eli siis: yksilön geneettisessä perimässä tapahtuneet mutaatiot ja muutokset vievät evoluutiota eteenpäin, mikäli uusi ominaisuus vastaa ympäristön tarjoamia resursseja paremmin. Luonnollisesti parhaiten ympäristössään menestyvä olento, eli parhaiten ympäristönsä resursseja hyödyntävä, sopeutunein hevonen, saa eniten jälkeläisiä ja näin sen oma perimä jatkuu sukupolvelta toiselle.

Tässä kohtaa tulemmekin tienhaaraan. Ihminen, joka on rakentanut ensimmäisen suhteen hevosen kanssa tarjoamalla sille suojaa ja ravintoa, on vienyt hevosen pois siitä luonnollisesta selviytymiskamppailusta missä vahvimmat ja parhaiten sopeutuneet pärjäävät. Hevonen, joka ei ehkä itsenäisenä olentona, ilman ihmisen kosketusta, selviäisikään ympäristössään ja lisääntyisi, on ihmisen toiminnan seurauksena mahdollisesti tuottanut jossain vaiheessa jälkeläisiä. Tiedämme siis, että ihmisen suorittamien valintojen vaikutus esimerkiksi jalostuksen suhteen on vaikuttanut merkittävästi hevosen olemukseen nykypäivänä. 

En käsittele tässä vaiheessa myöskään syitä, miksi ihmisen ja hevosen tiet jossakin vaiheessa kohtasivat. Perehdyn ennemmin tuohon alkuperäiseen teemaan: "Onko hevosen pitäminen luonnollista?"

Näitä hevosen kehityksen vaiheita pohtiessa totean, että mielestäni nykypäivän hevoselle kiinteä suhde ihmiseen on jossain määrin hyvinkin luonnollinen. Korostan sanaa NYKYPÄIVÄN hevonen. Hevonen kun on yksi niistä eläinlajeista, joiden kehitystä on jalostuksen kautta suunnattu haluttuun suuntaan jo useiden vuosituhansien ajan. Samalla silti tiedän, että hevonen on vaistojensa varassa toimiva eläin, ja näiden vaistojen muodostuminen taas on ollut paljon, paljon ihmisen vaikutuspiirissä olemista pidempään kestänyt prosessi. Näihin vaistoon liittyviin asioihin aion palata myöhemmin syvällisesti!

Jaahas, nyt on aika pitää pieni tauko. Jatkoa seuraa....