Ehtihän tässä jo vuorokausi kulua.
Jatkanpa siitä, mihin eilen jäin..
Pääsin eilen kirjoituksessani
sivuamaan aihetta ”Onko oikein omistaa hevonen?”
Kysymykseni on ehkä osittain
moraalinen, mutta lähestyn asiaa myös neutraalisti pohtien kuinka
tämänkaltainen vuorovaikutussuhde tulee huomioida hevosta
käsiteltäessä jotta saavutettaisiin vaivattomin mahdollinen
yhteissävel.
Edellisessä kirjoituksessani toin ilmi
mielipiteeni hevosen ja ihmisen välisestä suhteesta. Joten siis...
Ihminen kun aikapäiviä sitten teki
valinnan hevosen kesyttämisestä ja yhteisen taipaleen
aloittamisesta kesyhevosen historian alkumetreillä, ihminen samalla
asetti itsensä varsin vastuulliseen asemaan. Ajattelen näin, sillä
eliökunnan älykkäimpään eläinlajiin kuuluvana yksilönä
tiedostan että yksinkertaisempaa eläinlajia käsitellessäni minun
täytyy olla se viisaampi, joka kykenee asettumaan ymmärrettävälle
aallonpituudelle niin teoissani, menetelmissäni kuin eleissänikin.
Näin ollen onkin tärkeää juuri tunnistaa eläimen, tässä
tilanteessa hevosen, luonnollisia tarpeita ja käyttäytymistä.
Tavoitteena hevosharrastuksessa luonnollisesti on saavuttaa
mahdollisimman hyvin toimiva yhteistyö, sillä hevosHARRASTUSHAN se
yleisin kosketuspinta hevoseen on nykypäivänä Suomessa. Ja
harrastus taas vastaavasti ihmiselle tarkoittaa virikettä, joka
ruokkii ihmisessä mielihyvän tuntemuksia.. :) Tai ainakin näin
teoriassa! (Toki ne mukavat harrastehevosetkin toisinaan aiheuttaa
harmaita hiuksia..!)
No niin. Takaisin aiheeseen. Haluan
siis käytökselläni aikaansaada mahdollisimman mukavan ja
vaivattoman suhteen eläimeen. Hevosten kanssa toimiessani puhun
hevoslähtöisestä toimimisesta. Tarkoitan tällä toimimista, jossa
ihminen vie tilanteen haluamaansa suuntaan käyttämällä hyväkseen
sitä elekieltä, jota hevonen ymmärtää. Jos lähdetään
esimerkiksi tarkastelemaan perusteellisesti niitä ongelmia, joita
monesti hevosten kanssa kohdataan, on ristiriitojen pääsyynä
monesti riittämätön ymmärrys kahden erilaisen eläinlajin kesken.
Onhan tietenkin päivänselvää, että kahdella näin erilaisella
lajilla on melkoinen kuilu välillään esimerkiksi elekielessä, ja
kiinnostavaksi hevosharrastuksen tekeekin se, että ihmisen rooli
aloitteentekijänä vuorovaikutussuhteessa hevoseen on varsin
merkittävä. Toki osaltaan haastetta yhteistyössä lisää myös
hevosen itsensä persoonallisuus. Hevosia tarkkailtaessa voi huomata
hyvinkin laajan tunneskaalan, mikä tietenkin osaltaan vaikuttaa sen
käytökseen ja reaktioihin. Puhutaan hevosen luonteesta. Tämä nyt
vähän aiheeseen liittymättömänä sivuhuomautuksena, mutta
toisaalta hevosen kokonaisvaltaisessa ymmärtämisessa on
välttämätöntä huomioida hevosen identiteetin rakentuminen joka
ikiseltä kantilta.
Jotta pääsisin mahdollisimman
perusteellisesti toteuttamaan itsessäni niitä viestintäelementtejä
suhteessa hevoseen, joita hevonen itse käyttää, on tietenkin
välttämätöntä tuntea hevosen elekieltä ja reaktioita. Hevosen
keskinäistä kommunikointia seuratessa hevosihminen oppiikin
nopeasti mitä esimerkiksi toinen hevonen voi lukea toisen
elekielestä -> korvat luimussa, takapään kääntäminen kohti
toista, pieni peruutus, vilkuilu silmäkulmasta täaaksepäin, ehkä
jalan polkaisu maahan tai toista kohti..<- Toki ihminen ei
rakenteensakaan puolesta kykene kommunikoimaan hevoselle täysin
vastaavalla kielellä. Ihmisen tuleekin hyödyntää hevosen tajunnan
kapasiteettia kouluttaessaan hevosta, jotta hevonen kykenee lukemaan
edes ihmisen suuntaa-antavia eleitä halutulla tavalla. Pointtini
kuitenkin on se, että jokaisesta pienestäkin eleestä voimme poimia
helposti tietoa hevosen mielentilasta ja näistä luonnollisista
reaktioista ja näin helpottaa omaa arkeamme hevosen kanssa
työskennellessä.
On kiinnostava ylipäätään pohtia,
mihin hevosen sopeutuvainen käyttäytyminen perustuu suhteessa
ihmiseen. Ihmisen ja hevosen symbionttinen suhde on tietenkin
jalostunut ajan saatossa varsin tiiviiksi, ja jalostusvalinnoilla on
pyritty korostamaan nimenomaan hyötykäytön näkökulmasta
edullisia ominaisuuksia. Tähän väliin toki voitaisiin paneutua
oppimismetodeihin hevosen koulutuksessa, ja tavallaan
ehdollistumiskäyttäytyminen kuuluukin osaksi pohdintaan siitä,
onko hevosen sopeutuminen pelkästään ehdollistumisen aikaansaama
tuote vaiko liittyykö siihen myös älykkään eliön oman parhaansa
ajattelu.
Toisaalta, samapa tuo. Merkittävämpi
seikka on se, miten pääsemme oman itsemme kanssa sille tasolle jota
hevonen ymmärtää. Kun me ymmärrämme hevosta ja hevonen meitä,
on helppo lähteä viemään hevosta eteenpäin haluttuun suuntaan
sen omia vahvuuksia ja ymmärryksen osa-alueita hyödyntäen.
Miksi ylipäätään käsittelen
tälläistä aihetta?
Pohjustan kaikella tällä pohdinnalla
syitä niihin metodeihin, mitä itse hyödynnän käytännön
elämässä. Aion myöhemmin julkaista muutamia toimintamalleja
omassa hevoskoulutuksessani, jotka nimenomaan pohjautuvat tähän
kaikkeen edellä selostamaani.
Ja vielä loppuun, saa nähdä jäänkö blogissani jumittamaan lopullisesti siihen vaiheeseen missä vain "pohjustan" kaikkea tulevaa, vai pääsenkö jonakin päivänä itse asiaan.. :D
Lisää luvassa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti